Viimeinen.

Hola por la última vez!

3 päivää jäljellä. Tähän asti olen unelmoinut hetkestä, jolloin pääsen palaamaan kotiin. Nyt kun se hetki on jo käsin kosketeltavissa, on mulle tullut lähtökriisi. Viime viikon sana on ollut ehdottomasti viimeinen. Viimeinen sangria-kannu. Viimeiset tapakset. Viimeinen piknik Retirossa. Viimeiset päivät nauttia alemmasta hintatasosta. Viimeiset päivät huoletonta elämäntyyliä. Viimeinen kerta Gran Vialla, Solilla, Plaza Mayorilla… Yhdeksän kuukauden viimeiset päivät. Olen odottanut tätä hetkeä kuin kuuta nousevaa, mutta silti tekee mieli sanoa ”Ei ihan vielä. Muutama päivä enemmän.” Tämä vaihe elämästä on kuitenkin nyt eletty niin hyvin kun sen voi elää, ja on aika aloittaa taas uusi vaihe. Ei luultavasti kummoisempi sekään. Silloin viimeinen sana vaihtuu sanaan ensimmäinen. Ensimmäinen kerta mökillä, saunassa, paljussa, jokilaivoilla, lentopallotreeneissä… Puhumattakaan ensimmäisistä ruisleivistä, siidereistä, työpäivistä, koulupäivistä, festareista…

9 kuukautta. 3 mannerta. 6 maata. 16 kaupunkia. Matkustaminen on edullista täältä käsin ja sen olemme selvästi hyödyntäneet ja viimeisiin päiviin asti. Nimittäin eilen yöllä palasimme Mallorcalta (118 e, 3 yötä kolmen tähden hotellissa + lennot). Tämä on yksi asioista, joita jään kaipaamaan. Myöskin vaikeuksia tulee olla tottua maksamaan Alkon halvimmasta viinistä El Tiemposta 5,90€ kun halvin viinilitra täällä on 0,52€ ja kolmella eurolla lähtee jo laatuviini. Näiden lisäksi tietysti Espanja on siunattu hieman paremmilla keleillä ympäri vuoden.

Tärkeimmät asiat, jotka olen oppinut on arvostamaan Suomea ja sen yhteiskuntaa, joka vaan toimii niin hemmetisti paremmin, ymmärtämään ystävien ja perheen tärkeyden sekä nauttimaan elämästä täysillä. Joku fiksu joskus sanoi, että elämä on ihmisen parasta aikaa. Se on kuitenkin katoavaa, joten pienistä asioista kannattaa opetella nauttimaan ja lopettaa stressaaminen turhista asioista. Yhtenä omana mottona yritän pitää mielessä, että asioilla on tapana järjestyä. Muutamat näiden yhdeksän kuukauden aikana sattuneet tapahtumatkin ovat todistaneet, että ainakin mulla on välillä ollut matkassa pientä tuuriakin. Pari viikkoa meidän Marokon reissun jälkeen, Marrakechin keskusaukiolla ammuttiin 11 turistia ja pari paikallista. Pariisissa ollessa yhdessä kahvilassa ammuttiin pari ihmistä. Ibizalla ollessa Manner-Espanjassa oli maanjäristys. Mallorcalla ollessa Ibizalla oli katastrofaaliset metsäpalot. Tuhkapilvi tuli ja meni. Helsinki-Vantaan ulosmarssi osui tälle viikolle. Kaikki edellä mainitut tapahtumat olisivat voineet osua omalle kohdalle. Joten ei ole itsestäänselvyys, että jos täältä yksinkappalein pääsen takaisin Suomeen. Vielä jännätään, ettei Subwayn patongissa ollut kurkku ole myrkytetty. Toistaiseksi ei oireita.

Seuraavat kolme päivää aion kamppailla 25 kenkäparin, 8 laukun, 4 takin ja ainakin 100 kiloa vaatteita kanssa. Mission impossible? Se jää nähtäväksi. Kuitenkin ennen kuin on aika tehdä viimeinen lähtöselvitys, on aika kutsua kaikki rakkaimmat ystävät koolle, jotka jokainen jollain tavalla on vaikuttanut muistoihini tältä vuodelta. On aika nostaa viimeinen sangria-malja, laulaa viimeisen kerran ”Yo no quiero agua, yo quiero bebida!” ja viimeisen kerran ROCK THIS TOWN!!!

Tämän tekstin myötä blogi myös hiljenee. Kiitokset lukijoille! :) Summer of love and Turku are you ready? This girl is coming home.

Hansu

Viimeisiä viedään.

On taas mennyt hetki kun olen viimeksi tänne kirjoitellut, mutta nyt haluaisin tapahtumien sijaan avata teille enemmän tämän hetkisiä mietteitäni elämästä ja kaikesta muusta mitä mieleni syövereissä tällä hetkellä liikkuu.

Ennen sitä kuitenkin pari sanaa vaihtoaikani parhaimmista kahdesta viikosta, jotka sain viettää parhaiden ystävieni kanssa täällä Madridissa ja ah niin ihanassa Pariisissa. Pariisi jätti hyvän maun suuhun. Ei ainoastaan niiden ihanien leivoksien tai ranskalaisten makaroonien takia vaan sen takia, että se täytti melko korkeat ennakko-odotukseni sataprosenttisesti. Jopa koppavina ja ylimielisinä tunnetut pariisilaiset olivat mielestäni erittäin mukavia ja kohteliaita espanjalaisten rinnalla. Myöskään en yhtään ihmettele miksi vuodesta toiseen Pariisi on maailman eniten vierailtu kohde. Notre-Dame, Louvre, Champs Elysee, Riemukaari ja tietysti se kaupungin tärkein symboli Eiffel-torni, jonka nähdessä oli aina pakko vähän kiljaista. Jotain jäi kuitenkin näkemättä, ja hyvä niin, koska on syy mennä takaisin. Seuraavalla kerralla voisi ottaa jonkun miekkosen mukaan ja pistää Pariisin romantiikka-annin koetukselle ;) Niin ja jos jotain tällä matkalla opimme niin ei kannata mennä lähtöselvitykseen 40 minuuttia ennen lennon lähtöä (lisätietoja saa osoitteesta T. Peltomäki).

Aika täällä Madridissakin oli hurjan hauskaa kun oli hyvät ystävät paikalla. Henkilökohtaisesti mukavaa, oli se, että sai viedä kaverit omiin lempimestoihin ja tiesi, että kaveritkin tykkää. Oman tyylistä seuraa kun on ollut välillä hieman vaikeaa löytää.

Minä ja Louvre

Macarons

IIK!

Sans Elysee ja riemukaari

Tytöt vähän sheikkaas Independancessa a.k.a. mun lemppari klubi Madridissa

Tästä päästäänkin siihen mistä alun perin halusin avautua, eli miltä nyt tuntuu. 23 päivää jäljellä eli kolmisen viikkoa. Scandinavian Music Groupia lainatakseni: Minne katosi päivät? Tarkalleen 8 kuukautta ja risat. Pitäisi nyt ottaa kaikki ilo irti viimeisistä hetkistä ja elää madrileñan elämää täysin rinnoin (mistä toikin sanonta oikeen on peräisin!?), mutta kun viime aikoina ajatukseni ovat olleet jo Ruisrockissa, Saijan mökin paljussa, jokilaivoilla, juhannusriennoissa ja Valion maidossa. Mitä yritän siis kertoa on, että olen melko valmis tulemaan kotiin. Madrid ja Espanja on koluttu nurkasta nurkkaan ja päästä päähän, joten voin hyvin mielin heittää hyvästit ja palata paikkaan, jota parempaa saa hakea. Te ette varmaan ihan ole samaa mieltä näiden mietteideni kanssa, joten antakaahan kun mä selitän.

Minulle elämässäni tärkeitä asioita on muun muassa perhe, ystävät, ruoka, nukkuminen ja lentopallo. Mun perhe ei ole Madridissa. ”Ystäviä” on, mutta fuck them. En mä kuitenkaan nää niistä ketään uudestaan vaik sellasta puhutaankin. Mä haluan mun ”oikeat” ystävät! Mun suomalaiset ystävät, joiden kyllä on kyllä, jotka on viisi minuuttia ajoissa, jotka ajattelee muita kuin itseään ja jotka hyväksyy sut virheineen kaikkineen. Ruokaakin täältä löytyy, mutta se on kutakuinkin tällasta:

• ·         kaikki on pakko dipata öljykattilaan ennen valmistamista
• ·         leipä on niin valkoista, että oikein häikii
• ·         sipsit tai ranskikset korvaavat ateriassa salaatin
• ·         jamón jamón!
• ·         lähestulkoon kaikki maito on UHT maitoa
• ·         jne…

Siksi ette uskokaan kuinka kaipaan suomalaista terveellistä ja monipuolista ruokavaliota, ruisleipää, sämplylöitä, rieskaa, limppua, Valion maitoa, Oivariinia, marinoitua lihaa ja kanaa, uusia perunoita ja ehkä vähän myös Fazerin sinistä ja Missä Äxiä (niin ja se kesän grilliruoka…mmmm)

Unen lahjojani en ole menettänyt, mutta unirytmin kyllä. Elämässäni ei ole tarpeeksi rutiinia. Koulupäivät saattaa alkaa iltaviideltä, joten nukun aamulla (liian) pitkään ja illalla kukun yömyöhään. Lisäksi sänkyni natisee enemmän kuin laki sallii.

Myönnetään, että vaihtokiloja on kertynyt yksi jos toinenkin, mutta eiköhän paluu joukkueeseeni kesätreenien muodossa karista kilot pois hetkessä (toivottavasti). Niin, että Kuuvuori vapise vaan! Säännöllinen liikunta on jäänyt vähälle täällä, joten on ihana palata vanhan tutun lajin pariin.

Kaiken tämän lisäksi voisin vielä mainita, vielä muutaman asian:

• ·         Jos joskus tuntuu että saat aina huonoa palvelua Suomessa niin, et varmasti ole koskaan ollut Espanjassa.
• ·         Ensi viikolla Ibizan reissu tulossa ja seuraavalla viikolla luontevasti tentit. Motivaatio on ollut pyöreä nolla jo syyskuusta lähtien. Joten ehkä perun sanani vielä syksyllä kandia vääntäessäni ja sosiaalisen elämäni kuollessa, mutta minulla on aiempaa suurempi motivaatio jatkaa opintojani Suomessa. Opetusta suomen kielellä, massaluennot, akateeminen vapaus, kelan ateriatuki, kurssit, jotka oikeasti kiinnostavat ja joilla on merkitystä, Merca, paremmat  opetusmetodit ja tietysti myös ne opiskelijariennot. (Enää ei ihmetytä Suomen korkeat tulokset Pisa-tutkimuksissa). P.S. En nyt ole kuitenkaan niin innoissani, että opiskelu olisi päässyt tonne tärkeimpien asioiden listalle.
• ·         Oon jotenkin väsynyt klubeilla käymiseen. Täällä ne maksaa niin paljon ja ei oikeen ikinä oo mitenkään erityisen hauskaakaan. Mitä mä kaipaan, on kesän mökkiviikonloput ja festarit. Saa juhlia vaikka aamuun asti hyvässä porukassa ja ei tarvitse krapulaakaan potea seuraavana aamuna yksin :) Ens kesälle on jo nyt aika huikeat suunnitelmat, joten en todellakaan malta odottaa! P.S. Vaikka klubittaminen ei kiinnosta niin odotan silti, että pääsen Klubille ja Dynamoon ;)

Kaverini eilen kertoi, että eräässä tutkimuksessa tiettyjen kriteereiden yhteenlaskettujen pisteiden perusteella Suomi rankattiin maailman parhaimmaksi maaksi vuonna 2010. (Itse asiassa aloin tutkimaan asiaa ja tästä linkistä löytyy mustaa valkoisella http://www.newsweek.com/feature/2010/the-world-s-best-countries.html). Joten ei varmasti ole hassumpaa asua maailman parhaimmassa maassa! Miettikääs sitä! Ja kun alkaa pimeä talvi ja paukkupakkaset harmittaa niin aina voi lähteä pakoon aurinkorannoille tai minne tahansa. Faktahan on myös se, että on pakko olla välillä pois, jotta voi tulla takaisin ja takaisin tullessa kaikki tuntuu niin pal kivemmalta. Naapurimme svenska talande bätre folke sen sanoi: Borta bra men hemma bäst.

Nyt voin siis jo sanoa että kohta nähdään! ;)

Hansu

P.S. On Espanjassa kivojakin juttuja esim. äsken kotiin kannettu sushi ja sit tietysti se lämpö, jonka niin mukavasti hivelee ruskettunutta hipiääni.

Tilitys

Tä tyttö haluaa kotio! Pari viimistä viikkoa oon kamppaillut koti-ikävää vastaan. Tärkein asia, jonka olen oppinut täällä ollessani ja eri kulttuureja nähdessäni on ollut taito arvostaa omaa kotimaatansa. Suomi on aika jees paikka oikeesti vaikka se ei loskakelien aikaan siltä tunnukaan. Mutta silloin voi tilapäisesti vaihtaa kumpparit sandaaleihin ja lähteä sinne missä ei tiedetä mitä lumi on. Borta bra men hemma bäst. Niinhän se menee.

Kahden viimeisen viikon aikana olleet pari reissua on mennyt tavalla tai toisella pikkasen pieleen, mikä on vaan yllyttänyt koti-ikävää. Minäpä kerron miksi…

Valencia, 19.-20.3.

Valenciassa järjestetään vuosittain karnevaalit nimeltä Las Fallas ja sitä sitten lähdin katsomaan. Matkaani lähti entinen italialaisheila Gian Lorenzo ja meksikolaistyttö Jimena. Ryhmäämme liittyi myöhemmin meksilaispoika, 2 brassityttöä ja sveitsiläinen poika. Seurani olin valinnut täysin väärin ja sen sain huomata myöhemmin useaan otteeseen. Ensinnäkin matka alkoi sillä, että yritimme selvittää missä meksikolaisvahvistus on. Hommahan meni niin, että 3 ihmistä etsii yhtä ihmistä, jonka sijainti ei näy kartassa. Tuhlataan tunti etsimiseen ja odotteluun. Kunnes ilmenee, että koko kööri oli jo keskustassa ja me… no ei ainakaan keskustassa. Oli lämmin päivä ja halusimme rannalle käymään, joten hieman ketutti, että oltiin tunti tuhlattu turhaan. Mietin vaan, että olisko Suomessa homma hoidettu näin…?

Valencia on tunnettu muun muassa paellastaan, joten söimme paellaa lounaaksi valencialaisittain eli kanan ja jäniksen kera. Se oli hyvvvvvääää! Kun pääsimme rannalle olikin sitten jo auringonlasku, eli se siitä sitten. karnevaalien ideana on, että lähes joka korttelliin rakennetaan puusta ja styroksista massiivisia ”patsaita”, jotka ovat hyvin yksityiskohtaisia ja yleensä satuhahmojen näköisiä. Karnevaalien viimeisenä päivänä kaikki fallakset poltetaan. Me näimme kun voittaja falla poltettiin. Siitä syntyi talojen korkunen tulipatsas, jota vähän vielä maustettiin ilotulituksien kanssa. Muutenkin ilotulitukset olivat tärkeässä roolissa karnevaalien aikana. Maailmanmestari ilotulittajat tulitti taivaan täyteen tulitteita koko yön.

Paella

la playa

Voittaja falla

Burn baby burn!

Suosionsa vuoksi kaikki majoitusmahdollisuudet olisi pitänyt varata kuukausia etukäteen, joten me lähdimme matkaan bussilla ilman majoitusta. Bussi lähti takaisin Madridiin kuudelta aamulla. Jouduimme valvomaan siihen asti ja voin kertoo, et oli pikkasen kylmä seikkailla ulkona siihen asti! Viimeinen tunti vietettiinkin juna-aseman lattialla nukkuen. Muuten ihan ok reissu, mut tästä lähtien valitsen vaan seurani paremmin.

Marrakech, 25.-28.3.

Seuraavana viikonloppuna nokka kohti Afrikkaa ja tällä kertaa seuranani Saija. Etukäteen olin todella innoissani tästä matkasta sen erilaisuuden vuoksi ja sen perusteella mitä kaverit olivat kertoneet. (HUOM! Lennot Ryanairilla 28 euroa meno-paluu ja hostelli 10 euroa yö!) Halusin erilaisen kulttuurin ja sen sain. 

Kaupungissa vallitsee tuhannen ja yhden yön tunnelma. Suurelle keskusaukiolle kokoontuvat käärmeenlumoajat, apinankouluttajat, hennatatuoijat ja tarinankertojat. Aukiolta pohjoiseen päin alkaa souksit eli pienet markkinakujat, joissa saa helposti itsensä eksyksiin. Myytävänä on muun muassa mausteita, nahkatuotteita, keramiikkaa, vaatteita, koruja, käsitöitä, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä.

Käärmeenlumoaja

Hostelli tarjosi yhtenä iltana ilmaista couscousta.

Place Jamaa Fna ja Kotoubia moskeijan torni

Sitten se negatiivinen puoli… ihmiset! Suurin osa on röyhkeitä ja rahanahneita. Tien neuvomisesta ne pyytää kymmenen euroa. Jos et maksa, ne muuttuu aggressiiviseksi ja haistattelee sulle ties mitkä. Myös ne tulee ja kiskoo sut kädestä niiden kauppaan, rupee ilman lupaa piirtämään henna tatuointia ja tyrkyttää käärmettä sun naamalle. Hitto soikoon, antakaa mun olla rauhassa!!! Vaaleana naisena saa myös aika paljon huomiota ja huutelua. Parhaimmat kommentit oli "Hey chickens!" ja "I don't want your money, I want you!". Ymmärrätte varmaan miks tulee pikkasen koti-ikävä tällasista tilanteista. Niinkin pieni asia kuin hintalappu on aika mukava asia. No tavattiin muutamia mukaviakin marokkolaisia, jotka ei yritä huijata koko ajan. Mut silti jäi vähän lannan maku suuhun. Ei paras matka mut tulipahan tehtyä. +34 lämpötila taisi myös nostaa kokemuksen hippasen plussan puolelle.

Seuraavaksi ihanat lukiokaverit saapuu Madridiin ja mennään yhdessä Pariisiin. Sitä matkaa onkin odotettu jo muutama kuukausi. Ainakin tietää et seura ei vois olla parempaa. Lopuksi sanon vaan, että nauttikaa te siellä kunnon palvelusta, täsmällisyydestä, ruisleivästä, Valion maidosta, rauhallisuudesta, turvallisuudesta ja kaikesta ihanasta mitä Suomi tarjoaa ja mitä mulla on ihan kamala ikävä <3

Pärjäillään! Besos.

Hansu

Levottomat jalat

Hola!

Mantereelta toiselle ja kaupungista toiseen. Olen saavuttanut jo lähestulkoon addiktion matkusteluun. En tahdo pysyä paikoillani. Tunnen oloni vapaaksi. Maailma on auki ja täynnä mahdollisuuksia, elämyksiä ja unelmia. Laukkuni on pakattu. Koska lähdetään?

Foreca.fi:n sääennuste Madridiin seuraavalle kymmenelle päivälle sai minut masentumaan. +15-+11 astetta ja öisin jopa pakkasen puolella. Siirryin Ryanairin sivuille katsomaan kuinka paljon maksavat lennot Marokkoon tai Kanarian saarille tässä kuussa, ehkä jopa ensi viikolla…? Eilen oli kallista, mutta tänään 9 euroa suunta Marrakechiin. Ostetaan. Sinne siis lähtö 25. tätä kuuta ja sitä ennen vielä Valenciaan. Melko rankkaa…

Viime viikon maanantaina makasin rannalla Thaimaan paahtavan auringon alla. Keskiviikko yöllä olin jo bussissa matkalla aurinkoiseen Sevillan kaupunkiin. Lauantaina auringon noustessa olin jo ihastelemassa La Alhambran palatsia ja linnoitusta Granadassa. Ei saisi masentaa, mutta kun mulla on levottomat jalat!
Koska viime viikkoni ovcat olleet elämyksiä täynnä, ja aikaisemmin olen saanut huomautuksia tekstieni pituudesta, päätin ”kiteyttää” kunkin kohteen kymmeneen mielenpainuvimpaan asiaan.

Thaimaa , Phuket (12.-21.2.2011)

Ilmasto: Kuumaa ja kosteaa. Yöllä tuskin huomasi lämpötilaeroa. Meikäläinenkin sai vähän väriä pintaan ;)

Ruoka: Peloista huolimatta ruoka ei ollut ylivoimaisen tulista kun osasi valita oikein. Tulisuudesta huolimatta eri maut tulivat esille selvästi ja thaimaalaiset todella hallitsevat maustamisen jalon taidon.
Ladyboys: Välillä tuntui, että puolet väestöstä on transuja. Hämmästyttävän hyvin operoituja. Välillä vain aataminomena paljasti todellisen sukupuolen. Kauniita miehiä! Kuulin teorian, että vanhemmat ovat ylpeitä jos poika vaihtaa sukupuolta ja siksi se on niin yleistä.
Hintataso: Paljon on kuulemma kallistunut jopa vuoden sisällä, mutta silti Suomeen verrattuna melko edullista. Tinkiä täytyy joka asiasta ja special price only for you on kaikki myyjät hyvin oppinut.
Hieronnat: Halpoja on! Viidellä eurolla saa tunnin hieronnan. Tunnin back & shoulderin kun pyysi niin ne hiero melko kovilla otteilla kaikki paikat päästä varpaisiin. Jopa naaman! Naksautti myös kaikki nikamet sormia ja varpaita myöten.
Patong Beach: a.k.a. The PARTY beach. Nuoriso jätti vanhukset hotelliin nukkumaan ja lähti vähän baila baila. Lava rannalla, hyvät dj:t, juomaa ämpäristä ja vähän kaiken ikäinen biletyskansa. Patong verotti seuraavan päivän veneretkeltä pari darrasta nuorta juhlijaa (huom. sukunimellä Laine! Sairiset olivat elämänsä voimissa ;)) (ks. seuraava kohta)

Veneretki Phi Phi-saarille: Loman ehdottomasti paras päivä! Taksi haki hotellilta aamulla aikasin ja vei Chalong Bayn satamaan, josta retki alkoi. Ensimmäinen pysähdys oli Maya Bay, missä Leon leffa the Beach on kuvattu. Valkoista pehmeää hiekkaa, viidakkoa ja MUUTAMA muu turisti. Pilasi jonkin verran elämyksen.

Toinen pysäkki oli keskellä merta snorklaamaan. Erittäin jees! Sitten lounas ja shoppailua PhiPhillä .

Sen jälkeen syöttämään banaaneja apinoille Monkey Beachillä.

Viimeinen pysäkki oli pieni saari keskellä merta nimeltänsä Koh Khai. Kävin vähän lisää snorklaamassa toivoen näkeväni Nemon. However, pienet näkymättömät sähkökalat teki ryhmäiskun, noin 20 sentin pituset kirjavat kalat rupes uimaan mua ympäri ja ihan naaman edessä, ja koko ajan piilevä pelko jättimeduusan iskeytymisestä päin pläsiä sai mut palaamaan rantaan ennen Nemon löytymistä. Löysin kuitenkin heti vaihtoehtoviihdykettä: rantalentopalloa thai-miesten ja muutaman muun turistin kanssa.

Ihmiset ja kulttuuri: Yleisesti ihmiset ovat todella ystävällisiä ja ahkeria. Kuningas on todella arvostettu ja hänen kuvaansa, joita on joka puolella, ei saa osoittaa sormella. Vasen käsi on likainen käsi koska sillä pyyhitään peppu, joten kaikki tulee ojentaa oikealla kädellä. Valtauskonto on budhalaisuus. Yhtenä päivänä oli bidhalainen pyhäpäivä ja alkoholin myynti oli kielletty kaupoissa ja ravintoloissa. Onneksi ei osunut iskän syntymäpäivälle! :)
Iskän synttärit: Syy koko matkalle oli siis, että isäpappa ylitti puolivuosisadan kynnyksen. Juhlinnat aloitettiin skumpalla, jonka jälkeen siirryttiin ruotsalaisystävien suosittelemaan ravintolaan nimeltä Kan Eang. Rafla sijaitsi Chalong Bayn rannalla ulkoilmassa ja mielestäni yksi hienoimmista ravintoloista, joissa olen koskaan ollut. Ruokalista koostui pääosassa seafoodista. Puolet tilasi kokonaisen kalan ja puolet including me söi sushia. nam.

Final opinion: Tuli todistettua, että melkein täydellisen loman on mahdollista viettää perheen kesken. Phuketin saari muistuttaa hyvin paljon Kanarian saaria turismin takia. Seuraavalla kerralla kun Aasian mantereelle päädyn, niin haluan tutustua koskemattomampaan Thaimaahan sekä naapurivaltioihin. Kait tätä voi pitää lupauksena. Thaimaa I’ll be back!

Sevilla (24.25.2.2011)

Appelsiinipuut: Niitä on joka puolella ja ne on täynnä hedelmiä! Antaa mukavasti väriä kaupunkiin. Ne on myös tietynlainen Sevillan maamerkki.

Hevosrattaat: Turisteille tarjottu kulkuväline.

Pyörät: Mahdollisesti kaupungin yleisin kulkuväline ja pyörän voi vuokrata joka kadun kulmasta.

Kirkko: Yksi maailman isoimmista kirkoista ja kauneimmista alttareista.

Sää: Osui mahtavat kelit kohdalle. Auringossa varmasti lähestulkoon 30 astetta. Shortsi ja sandaali keli!
Joki: Nimeltänsä Quadalquivir ja tuli ihan Turun Aurajoen ranta mieleen. Joki + pyöräily = iso osa Turkua. Paistateltiin päivää ja juotiin vähän mojitoa. Kelpaa!

Plaza de Toros: Käytiin opastetulla kierroksella härkätaisteluareenalla ja yksi mielenkiintoinen yksityiskohta jäi mieleen (jäi useampikin, mutta vain tämän teille paljastan): Jos härkä tappaa matadorin, niin härän lisäksi tapetaan myös sen synnyttänyt lehmä välttyäkseen siltä, että se synnyttäisi lisää tappajahärkiä.

Plaza de España: Kirjaimellisesti Plaza de España. Jokaiselle merkittävälle kaupungille oli tehty loota, jossa oli kaupungin kartta, vaakuna ja “edustava” maalaus.

Ekologisuus: Pyöräily, hevosrattaat, raitiovaunu. Edistyksellistä.

Yleinen kaupunkikuva: Yksi kauniimmista kaupungeista Espanjassa! Paljon vanhaa arkkitehtuuria hyvin restauroituna. Tykkäsin.

Granada (25.-27.2.2011) (Tästä kohteesta vain 5 asiaa, koska kädet väsyy niin päätin tiivistää)

La Alhambra: Turistivetonaula numero yksi Granadassa. Maurien aikainen palatsi ja linnoitus. Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Generalife: Palatsin puutarha ja kuningasväen pakopaikka arjelta. Vesi oli olennainen elementti koko Alhambran alueella. Suihkulähteitä, lampia ja muita vesiviritelmiä. Pissahätä tuli mut muuten ihan kiva.
Mirador de San Nicolas: Piti kavuta mäen päälle, josta näki La Alhambran ja taustalla Sierra Nevadan vuoristo laskettelukeskuksineen.

Marokkolaistyyli: Kaupunki on saanut paljon vaikutteita Marokkolaisesta tyylistä. On erikseen yksi kortteli missä on pikkukojuja, joissa myydään marokkokamaa ja tunnelmallisia teehuoneita, joihin voi poiketa teekupposelle ja poltella vesipiippua (Huom! iskä, täti ja isovanhemmat: eivät sisällä tupakkaa, eikä nikotiiniä)

Bohemia: Madridissa täytyy koko ajan näyttää hyvältä ja kuulua massaan. Granadassa oli liberaalimpi meininki. Paljon hippejä ja omantienkulkijoita, rinkka ja koira mukanaan. Näköalapaikalla soittaa ties mitä soittimia, tanssii, polttaa pilveä ja myy koruja ja muita näperryksiään. Aika lunki meininki.

Vaikka elämäni nyt tuntuukin niin mahtavalta, niin silti se Turkukin on aina välillä mielessä. Bussimatkalla Sevillasta Granadaan kuuntelin iPodia sekoituksella ja sieltä soi The Soundsin Night After Night. Erityisesti lukiokaverit muistelkaa kesää 2009, Ruisrock, rantalava, auringonlasku, rakkaat ystävät ympärillä ja maailman kuumin nainen Maja Ivarsson esittää yhtyeineen kyseisen kappaleen. Täydellistä!

Nauttien hetkestä, mutta myös kesää odotellessa,
Hansu

Erasmus-elämää

Hola!

Kokeet meni kaikki läpi, loma oli ja meni ja nyt ollaan jo takaisin koulun penkillä. Nyt on jo melkeen kaikki hyvästelty ja ei muuta kun uusien ihmisten pariin. Viime viikko meni aika paljolti juhlimisen parissa ja siitä kenties mun maksa tai mikä lie rankaisi mua ja nyt sitten ollaan kipeenä. Angiina it is... again! ja se aiheutti kuumeen myös. Kurkku on niin saakutin kipeä et oikeen itkettää. Toivottavasti alkaa lääkkeet pian vaikuttaa. Vakavissani harkitsen nielurisaleikkausta kunhan Suomeen pääsen. Ei se kuulemma mukava leikkaus ole mut ainakin flunssat ja angiinat vähenis. Hyvä kuitenkin olla nyt kipeenä eikä parin viikon päästä, koska Thaikkula calling!! Iskän 50-vuotis synttäreitä vietetään vaatimattomasti Phuketissa Kata Beachilla. KÄY! Lähtö on lauantaina 12.2. ja paluu 22.2. Reilu viikko rentoutumista rannalla auringon paahtaessa ja merituulen vilvottaessa. Vähän massageeees ja koktaileja ananaksen kuoresta ja vähän väriä tähän maitonaamaan. Hehkutan tästä sitten lisää myöhemmin.

Käytiin loman aikana Segoviassa, joka on puolen tunnin junamatkan päässä Madridista. Niinkin pieneen kylään mahtuu yllätävän paljon nähtävää. Päänähtävyys on roomalainen akvedukti joka kuuluu UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Se on sellainen pitkä muuri jossa on paljon kaaria ja ennen sen tarkoitus oli kuljettaa vettä.

Kaupungissa on myös yksi ihan näyttävän näköinen katedraali sekä Alcázar. Alcázar on linna, joka ennen on toiminut vankilana. Tätä linnaa on käytetty myös mallina joillekin Disney-leffojen linnoille. Kavuttiin linnan torniin, mistä näki koko kaupungin (sekä viereisissä puissa oli haikaroita, siis sellasia valkosia mitkä tuo vauvat jne.) 

Katedraali

Paikallinen juoksukoulu, en kyl ois juossu shortseis tol kelillä...

Alcázar

Haikarat

Segovia

Kyl se vähän näyttää Disney-linnalta

Tässä pikku kylä pahasessa huomasi todella siestan vaikutuksen. Kun kello tuli kaksi koko kaupunki kuoli. Mikään ei liikkunut missään ja kaupat sulki ovensa. Kellon tultua viisi kaupunki heräsi taas eloon. Madridissakin toki siesta näkyy mutta ei niin näkyvästi koska on miljoonakaupunki. Keskustassa kaikki liikkeet on lähes aina auki, mutta esim. tässä mun naapurustossa pikkuliikkeet sulkee siestan ajaksi. Koulussakin sen huomaa sillä tavalla, että tulee tosi pitkiä taukoja tuntien välissä, koska tunnit on tarjolla aamulla tai illalla, mutta ei siinä välissä. Koulutunteja voi olla jopa perjantai illalla yheksään asti ja monella mun kaverilla oli koe lauantaina!!! Toi menee jo ehkä vähän sadismin puolelle...

Mun ja Saijan viimeaikaisista keskusteluista on käyny aika hyvin selvillä tän kevään tavoitteet, suunnitelmat ja prioriteetit. Seuraavat lausahdukset ehkä kertovat jotain tulevasta keväästä:

"Vois mennä tos maaliskuun alussa Sevillaan ja Granadaan et voi sit loppukeväästä hyvällä omatunnolla keskittyy vaan niihin rantakohteisiin."

"Onks meille tulossa paljon vapaapäiviä tässä keväällä? - Ei oo tulossa, mut kato me voidaan lähteä jo matkustamaan keskiviikko illalla ku torstaisin on vaan se innovaatio-kurssi ja siel tuntiosallistuminen on vaan 10 prosenttia koko arvosanasta."

"Vitsit et tulin huonoon aikaan kipeeks, ku perjantain ois kahet hyvät bileet mihin haluaisin mennä. Mut siihen  on kyl viel kaks päivää et ehkä..."

Että sellasta tämä Erasmus-opiskelijan elämä... Pärjäillään!

Hansu